Avoero ja omaisuuden jako (sopimusjako)

Lakitoimistomme auttaa puolisoita sopimaan omaisuuden jaosta ja erottelukirjan laatimisessa. Perheoikeuteen perehtyneen lakimiehen tuella puolisot yleensä pääsevät vaivattomasti omaisuuden jaosta yhteisymmärrykseen ja laativat keskenään omaisuuden erottelukirjan.

Avoerotilanteessa ei sovelleta avioeron mukaista avioliittolaissä säänneltyä omaisuuden ositusmenettelyä, joka on aviopuolisoiden välinen omaisuuden jakamisen tasausmenettely (avio-oikeus). Kun avoliitto päättyy eroon, sovelletaan lakia avopuolisoiden yhteistaloudessa purkamisesta (avoliittolaki) säännöksiä siitä, miten omaisuuden jako tehdään. Avoliittolakia sovelletaan kuitenkin ainoastaan sellaiseen avoliittoon, joka on kestänyt vähintään viisi vuotta tai jossa avopuolisoilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä taloudessa oleva lapsi (ns. pitkä avoliitto). Avopuolisot voivat tietenkin aina vapaasti sopia omaisuuden jaosta. Avoliittolaki on tarkoitettu sovellettavaksi silloin, kun sovintoon ei päästä.

Tärkeää on huomata, että alle viisi vuotta kestäneissä lapsettomissa avoliitoissa ei sovelleta ollenkaan avoliittolakia (ns. lyhyt avoliitto). Lähtökohtaisesti tällaisessa avoliitossa on avopuolisoiden itse päästävä sopimukseen omaisuuden jaosta. Jos puolisot eivät pääse sopimukseen jaosta, on viimesijainen keino saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Avopuolisoiden keskinäinen sopiminen omaisuuden jaosta on varmempaa, edullisempaa ja nopeampaa kuin asian riitainen käsittely käräjillä.

Erotilanteessa avopuoliso voi vaatia omaisuuden erottelua, jolloin kumpikin avopuolisoista pitää oman omaisuutensa. Jos heillä on yhteistä omaisuutta, puretaan yhteisomistussuhde. Kaikesta omaisuuden jakoon ja erotteluun liittyvästä avopuolisot voivat sopia. Tällöin avopuolisot allekirjoittavat erottelukirjan ja kaksi esteetöntä todistajaa todistaa puolisoiden allekirjoitukset oikeiksi. 

Omaisuuden ja velkojen erillisyyden periaate

Avopuolisoilla voi olla omaa omaisuutta tai puolisot voivat omistaa omaisuutta yhteisesti kuten usein asunnon ja koti-irtaimistoa. Avopuolisoiden koti-irtaimistoa ei kuitenkaan katsota lähtökohtaisesti avopuolisoiden yhteiseksi, vaan omaisuus jaetaan sen mukaan, kummalle mikäkin irtain kuuluu eli kumpi tietyn irtaimen on saanut kaupan, testamentin, vaihdon, lahjan, tasingon tai perinnön myötä (nimiperiaate). Näin ollen koti-irtaimistoa ei pidetä avoparin yhteisenä, ellei todisteita yhteisomistajuudesta esitetä. Näin myös velkojen osalta.

Avopuolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen

Avopuolisolla ei ole avoerotilanteessa avioliittoon kuuluvaa avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen. Avoliitossa onkin erityisen tärkeää huolehtia siitä, että jos irtainta omaisuutta tai kiinteistö on yhdessä hankittua, on tästä oltava myös näyttöä.

Hankitun kiinteistön suhteen sovelletaan ns. nimiperiaatetta, jonka mukaan kiinteistö kuuluu sille, jonka nimissä se on. Näin ollen on huolehdittava, että avoparin yhdessä hankkima kiinteistö todella asetetaan molempien osapuolten nimiin. Sen, joka väittää kiinteistöä yhteiseksi omaisuudeksi, vaikka se on merkitty vain toisen puolison nimiin, on näytettävä toteen, että kiinteistö on hankittu yhteisessä tarkoituksessa ja kummankin varoilla. Tässä asiassa näyttökynnys on erityisen korkea.

Irtaimen osalta voidaan helpommin laatia vapaamuotoisia sopimuksia koskien sitä, onko irtain hankittu yhteisellä rahoituksella ja yhteiseen tarkoitukseen. Niin ikään yhteisistä veloista on tehtävä sopimukset. Jos kuitenkaan kummaltakaan osapuolelta ei löydy näyttöä sen suhteen, kumman omaisuutta tietty irtain on, syntyy olettama, jonka mukaan irtain on molempien yhteisomistuksessa. Tällöin kyseisen irtaimen suhteen astuu voimaan ns. yhteisomistussuhde. Lähtökohdaksi syntyy irtaimen puoliksi jakaminen, mutta jos tämä ei käytännössä ole mahdollista, on molemmilla oikeus vaatia osaansa siitä, ja kyseeseen tulee irtaimen myyminen yhteisestä päätöksestä, tuomioistuimen määräyksellä tai pesänjakajan toimesta ja kauppahinnan puolittaminen.

Avoero ja hyvitys

Jos toinen avopuolisoista on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta, on hänellä oikeus saada antamastaan panoksesta hyvitystä. Se edellyttää sitä, että omaisuuden jako yksinomaan omistussuhteen perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella. Jos perusteeton etu on olosuhteisiin nähden vähäinen, ei oikeutta hyvitykseen kuitenkaan ole.

Avoliittolain tarkoittamana yhteistalouden hyväksi antamana panoksena pidetään muun muassa työtä yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi, varojen käyttöä yhteiseen talouteen tai varojen sijoitusta toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen. Hyvitystä on erikseen vaadittava määräajassa tai muutoin oikeus hyvitykseen raukeaa. 

Pesänjakajan suorittama jako (toimitusjako)

Jos puolisot eivät pääse sopimukseen omaisuuden jaosta, on omaisuuden erottelua varten avoliittolain mukaisessa avoliitossa (ns. pitkässä avoliitossa) mahdollista hakea tuomioistuimelta ulkopuolisen pesänjakajan määräämistä. Tällöin tuomioistuimen määräämä ulkopuolinen pesänjakaja toimittaa omaisuuden jaon ja erottelun. Pesänjakaja allekirjoittaa erottelukirjan.

Avopuolisoiden keskinäinen sopiminen omaisuuden jaosta on kuitenkin varmempaa, edullisempaa ja nopeampaa kuin pesänjakajan määräyksen hakeminen tuomioistuimelta ja erottelun suorittaminen ulkopuolisen pesänjakajan toimesta.

Lasten asema ja oikeudet

Mikäli avoliitossa on syntynyt lapsia, joiden isyyden avoliitossa elänyt isä on tunnustanut, jäsentyy lasten asema samalla tavalla kuin avioliitossa. Avopuolisot sopivat lastensa huollosta, asumisesta ja elatuksesta ja hakevat sosiaalilautakunnalta sopimuksen vahvistamista tai jos lasten asioiden järjestelemisestä ei päästä yhteisymmärrykseen, käsitellään syntyneet riidat tuomioistuimessa.

Avoliitto ja asuntosopimus

Asuntosopimus on suositeltava avopuolisoille, jotka yhdessä omistavat osakehuoneiston tai kiinteistön. Avoliitossa olevilla yhteisomistajilla voi olla perusteltua tarvetta sopia asunnon kohtalosta ainakin erotilanteen varalta. Yhteisomistussuhde puretaankin tavallisesti avoliiton päättyessä.

Sopiminen ja varautuminen on tärkeää muun muassa taloudellisesti, henkisesti tai muusta syystä. Yhteisomistussuhde saatetaan haluta purkaa myös, jos jommallakummalla puolisolla on ongelmia lainan tai muiden maksujen kanssa, tai puolisoille syntyy erimielisyyttä yhteisesti omistetun asunnon hoidon tai käytön vuoksi. Käytännössä yleensä parisuhteessa toiselle osapuolelle on tärkeämpää varmistua oikeudestaan lunastaa asunto yhdessä sovituilla ehdoilla mahdollisessa erotilanteessa.

Asuntosopimuksella sovitaan, miten asunnon yhteisomistus tarvittaessa puretaan. Yhteisomistus voidaan sopia purettavan antamalla toiselle osapuolelle oikeus lunastaa toisen osuus, tai asunto voidaan yhdessä myydä ulkopuolisille. Asuntosopimuksessa sovitaan yhteisen asunnon lunastukseen tai myyntiin liittyvät asiat.

Asuntosopimuksella puolisot voivat varmistaa, että tarvittaessa asunnon yhteisomistaminen päättyy puolisoiden tahtomalla tavalla. Näin kummallekaan puolisolle ei synny asunnon yhteisomistussuhteen purkutilanteessa ikäviä yllätyksiä ja tarpeettomia kustannuksia. Puolisot voivat tehdä asuntosopimusta kokonaisvaltaisemmankin sopimuksen avoeron varalle muun omaisuuden ja lasten oikeuksien osalta.

Sopimus avoeron varalle

Ennakoiden tulevaa avoeroa, on avopuolisoiden kesken mahdollista tehdä etukäteen ratkaisuja haastavaan tilanteeseensa. Tällöin autamme puolisoita laatimaan heidän yhteisen sopimuksen avoeron varalta. Sopimuksen sisältö määräytyy sen mukaisesti, millaista varallisuutta avopuolisoilla on ja millaiset heidän varallisuussuhteensa ovat avoliiton aikana olleet.

Sopimukseen kannattaa harkita sisällytettäväksi omistussuhteiden täsmentämistä ja yhteisomistuksen purkamista koskevia määräyksiä. Puolisot voivat avoeron varalta sopia puolisoiden välisistä taloudellisista asioista kuten muun muassa omaisuuden tulevasta jaosta, kumpi puolisoista saa toistaiseksi jäädä asumaan perheen kotiin. Sopimukseen voi kirjata ehdot koskien avopuolisoiden keskinäisiä velkasuhteita ja asumiskorvausten määräytymistä. Avopuolisot voivat sopia avoliiton päättyessä maksettavan hyvityksen määrästä ja suoritustavasta. Sopia voidaan myös lasten huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta.

Sopimus avoeron varalta on perusteltua laatia aina kirjallisesti, allekirjoittaa ja todistuttaa se kahdella esteettömällä henkilöllä. Sopimus avoeron varalta sitoo puolisoita. Puolisot ovat kumpikin etukäteen tietoisia miten asiat järjestyvät mahdollisessa erotilanteessa. Sopimus laitetaan lopullisesti täytäntöön, jos puolisot päätyvät avoeroon. Näin puolisot saavat tilanteen paremmin hallintaansa hyvissä ajoin ennen mahdollista avoeroa.

Avopuolison perintöoikeus

Avoleskellä ei ole perittävän omaisuuteen avio-oikeutta eikä avioliittolain mukainen omaisuuden tasausjärjestelmä tule koskaan kyseeseen avopareilla.

Kuolleen avopuolison omaisuus kuuluu hänen perillisilleen eikä avopuoliso peri menehtynyttä avopuolisoa. Jos vainajalla ei ole perillisiä, perintö menee viime kädessä valtiolle eikä elossa olevalle avopuolisolle.

Avopuoliso voi kuitenkin tehdä testamentin, jonka nojalla avopuoliso perii. Testamentti on järeä keino vaikuttaa omaisuuden jakautumiseen kuoleman jälkeen ja sillä voidaan turvata avolesken asemaa. Perittävän rintaperillinen voi kuitenkin esittää lakiosavaatimuksen. Testamentti ei saa loukata rintaperillisten oikeutta lakiosaan. Rintaperillisen lakiosa on puolet perintöosasta. Puolet perinnöstä perittävä voi aina määrätä testamentilla avoleskelle loukkaamatta rintaperillisen lakiosaa. Avoleski voi saada koko perinnönkin testamentilla, jos rintaperilliset eivät vaadi lakiosiaan tai rintaperillisiä ei ole.

Avioliittolain mukaan aviopuolisolla on oikeus pitää yhteinen asunto ja koti-irtaimisto jakamattomana käytössään. Avoleskellä ei ole samanlaista oikeutta käyttää avoparin yhteisenä kotina käyttämää asuntoa toisen kuoleman jälkeen. Testamentilla voidaan kuitenkin tällainen oikeus avoleskelle määrätä.

Avopuolison kuolema ja hyvitys

Tilanteissa, joissa avoliittolaki soveltuu avoliittoon, voi tulla kyseeseen myös hyvityksen suorittaminen avoleskelle (ns. pitkä avoliitto). 

Jos avoleski on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut menehtynyttä avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että omaisuuden erottelu pelkästään omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen avolesken kustannuksella, voi hänellä olla oikeus hyvitykseen avoliiton aikana antamastaan panoksesta. Kuolleen avopuolison perilliset saattavat joutua suorittamaan hyvitystä avoleskelle.

Kuitenkin, jos perusteeton etu on olosuhteet huomioiden vähäinen, ei avoleskellä ole oikeutta hyvitykseen. Hyvityksessä ei ole kyse perinnöstä avoleskelle.

Avopuolison kuolema ja avustus

Avustukseen oikeutettu on perittävän avoleski, joka on perittävän kuollessa ollut tämän kanssa avoliittolaissa tarkoitetussa avoliitossa (ns. pitkä avoliitto).

Perittävän avoleskelle voidaan antaa jäämistöstä avustuksena rahaa, muuta omaisuutta tai käyttöoikeus omaisuuteen sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi, jos hänen toimeentulonsa perittävän kuoleman vuoksi on heikentynyt ja avustus on tarpeen hänen toimeentulonsa turvaamiseksi. Jollei painavia syitä ole, avustuksen antamisella ei saa loukata perillisen oikeutta lakiosaan.

Avustuksen tarvetta ja määrää harkittaessa on otettava huomioon perittävän avolesken mahdollisuudet turvata toimeentulonsa varallisuudellaan sekä ansio- ja muilla tuloillaan, ikä, parisuhteen kesto sekä muut näihin verrattavat seikat. Avustuksessa ei ole kyse perinnöstä avoleskelle.

Avoliitto ja avoero ja Lakitoimisto Arto Ylipartanen

Lakitoimistomme auttaa puolisoita kaikissa avoliittoa ja avoeroa koskevissa tilanteissa ja kysymyksissä. Puolisot voivat keskenään sopia yhteisistä pelisäännöistä avoliiton aikana sekä avoerotilanteen ja puolison kuoleman varalle. Tuemme puolisoita aina ensisijaisesti sopimaan keskinäisistä asioistaan. Avustamme puolisoita erilaisten keskinäisten sopimusten ja muiden tarvittavien asiakirjojen laatimisessa.

Laadittavia asiakirjoja voivat olla esimerkiksi:

• Keskinäinen testamentti
• Sopimus yhteisesti hankitusta omaisuudesta
• Sopimus yhteisistä veloista
• Asuntosopimus
• Sopimus avoeron varalta
• Erottelusopimuskirja omaisuuden jaosta,
• Hyvityssopimus
• Lasten huolto-, tapaamis- ja elatussopimukset
• Asiakirjojen rekisteröinti DVV-viraston ilmoitusrekisteriin
• Omaisuuden rekisteröinti omistajan nimiin
• Veroneuvonta

Katso tästä hinnastomme avoliittoon ja avoeroon liittyvissä palveluissa